Iloinen maaliskuinen tervehdys blogini seuraajille,
Taiteilin huolella karkauspäivän illallisella kosintalapun rakkaalleni hieman pilke silmäkulmassa. Laitoin sen sydämen sisälle ja piilotin suklaafondanttiin, jonka päälle vielä pursottelin suklaavaahtoa. Mieheni oli tyytyväisen näköinen, kun huomasin että olin valmistellut illallisen huolella ja tehnyt jotain jälkiruokaakin. Hän lupasi palkita minut hyvästä ruoasta illallisen jälkeen lihallisten nautintojen merkeissä. Niinkuin tiedätte niitä meillä harrastetaankin varsin ahkerasti.
Huomasin myös Arkkienkeli Mikaelin saapuvan paikalle ja iskevän minulle silmää. Mieleeni tuli pieni huolen häivä, että mahdankohan saadakaan uutta bilemekkoa… Mieheni lusikoi autuaana fondanttia ja sanoi että olen ylittänyt itseni, sitten hän löysi rasian ja avasi sen hymyillen. Tottakai rakas, sanoi hän, olemmehan me perhe nyt ja rakastan Sinua kaikesta huolimatta eniten maailmassa, en ole koskaan tavannut kaltaistasi, mieheni sanoi minulle. Olin niin yllättynyt ja liikuttunut, että kyyneleet alkoivat valua silmistäni, koska olin todellakin uskonut saavani kohteliaat pakit ja nuhdesaarnan.
Ja miten ilta sitten jatkuikaan, siitä kerron lisää seuraavassa postauksessani,
soittelemisiin, Marilyn
