Annabel, Erotiikka, Fantasia

Annabel kertoo ristiäisistä

Hei kaikille kivan blogin seuraajille,

Olen Annabel ja vierailen täällä blogissa kertomassa oman näkemykseni siitä, mitä tapahtuikaan ristiäisissä. Siellä oli siis hyvin vetävä kanttori, jonka kanssa pimputimme pianoa, hän yltyi minut nähdessään soittamaan Emmanuellen tunnussävelmää. Tunnistin sen heti ja myöhemmin pääsin esittämään lempibändini Nylon Beatin kappaleen Seksi vie ja taksi tuo. Yritimme myös kappaletta Sex Bomb, mutta hän ei enää siinä vaiheessa pystynyt pitämään minusta näppejään irti ja suudellessamme rymähdimme koskettimien päälle.

Tunsin kovan kangen hänen housuissaan ja kiirehdimme naistenhuoneeseen kikatellen. Siellä pääsinkin kunnolla käsiksi hänen miehiseen tahtipuikkoonsa, ja meno olikin sitten melkoista kun hän nosti minut seinälle ja miltei naulasi minut siihen aseellaan. Lopuksi hän vielä tykitti minua täysillä takaapäin ja taisin lauetessani kiljua vielä kovemmin kuin aikaisemmin.  Taisimme pitää melkoista meteliä, Marilyn ja Camilla, melkoiset siveyden sipulit hieman kuittailivat minulle jälkeenpäin asiasta. Mutta en kadu, oli sen verran  hyvät panot. Ilmeisesti näillä seurakunnan miehillä on voimaa myös housuissaan.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille ja soittelemisiin,

toivottelee Annabel

Erotiikka, Fantasia, Kastejuhlat

Kuumat ristiäiskahvit

Iloinen syksyinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Annabel oli hipsutellut urkuharmonin luokse ja tapaili Nylon Beatin kappaletta Seksi vie ja taksi tuo, siideri mua liikuttaa… Kanttori hymyili maireana vieressä ja hieroskeli samalla hänen harteitaan ilmeisesti hehkeää Annabelia ihaillen. Kiittelin Luojaa siitä että kaikki eivät varmaan tunnista kyseistä sävelmää. Ae Mikael vain kahvitteli rauhassa, sanoin hänelle että tee jotain. Hän hymähti minulle että hän vartioi minua ja nauttii tästä historiallisesta hetkestä, Annabelin vahtiminen olisi Arkkienkeli Rafaelin hommia, mutta hänellä on varmaan muita kiireitä.

Kahvittelun keskeytti hetkeksi melkoinen rymäys koskettimien päälle hirmuisen kikatuksen säestyksellä, Annabel ja kanttori eivät malttaneet pysyä erossa toisistaan. He poistuivat yhdessä naistenhuoneen suuntaan, josta alkoi hetken kuluttua kyseenalaiset äänet… Mieheni huonokuuloiset sukulaiset sanoivat onneksi että lasten leikin ja kisailun äänet ovat niin mukavia ja virkistäviä. Pastorilta lipsahti lause pikemminkin lastenteon äänet, mutta onneksi se tulkittiin vain myöntäväksi vastaukseksi.

Kirkonmies oli hieman vaivaantunut, ja kysäisi voisimmeko laulaa yhdessä vielä jotain. Sukulaisilta tulikin toivekappale ja pappi siirtyi soittimen ääreen ja aloitti metelin peittävän musisoinnin syvällä, soinnukkaalla ja kaikuvalla baritonillaan. Ei mikään ihme, että kaadoit hänet, kuiskasi Camilla minulle ja kikatimme kuin pikku tytöt konsanaan. Minä ruokin vauvelia koska meille oli luvattu vapaailta mieheni ihanien vanhempien toimesta.

Illanvietosta jatkan seuraavassa postauksessani,

soittelemisiin Marilyn