Ihanan syksyinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,
Viimein koitti se päivä, jolloin meidän pikkuinen tulisi saamaan nimensä. Sanoinkin miehelleni, että tuskin tämäkään päivä sujuu ilman mitään kommelluksia. Se riippuu paljon sinusta, armaani, tokaisi hän minulle vino hymy kasvoillaan.
Ihanaa oli tavata ystäväni Camilla ihan fyysisesti ensimmäistä kertaa. Heti tuntui että puhumista olisi vaikka kuinka paljon, koska yhteisiä kiinnostuksen kohteita oli runsaasti. Lisäksi työkaverini Annabel oli kutsuttu kummiksi ja tosiaan mieheni sisarus puolisoineen. Uskon että töistä peräisin olevat ystäväni odottivatkin hyvin vauhdikkaita juhlia ja olin todella onnellinen kun mieheni vanhemmat sanoivat voivansa ottaa vauvan yökylään että saisimme istua iltaa rauhassa ja jutella.
Ja mitenkäs ne juhlat sitten oikein menivätkään, siitä kerron lisää seuraavassa postauksessani,
hartain tunnelmin Marilyn
