Fantasia, sairaala, Vauva

Tosipaikan edessä

Tervehdys ihanat blogini seuraajat,

Seuraavana iltana kipuni alkoivat yltyä, enkä saanut sellaisia lääkkeitä,  joilla ne olisivat rauhoittuneet. Ammeeseen en saanut mennä, koska lapsivesi oli tullut. Niinpä kävelin koko yön rauhattomana pitkin sairaalan käytäviä. Kuumaan suihkuun minut määrättiin, kun valitin oloani.

Pääsinpä jopa synnytyssaliin seuraavana päivänä. Aamiaista minulle ei tarjoiltu, kipujeni vuoksi en olisi sitä pystynyt syömäänkään.  Miehenikin tuli paikalle kuuntelemaan kun puhuin epiduraalista taukoamatta. Äkkiä minun piti nousta seisomaan kun kivut yltyivät niin koviksi. Painelin kätilön kutsunappia, hän tuli paikalle ärtyneen näköisenä. Sanoinpa sitten että nyt pitää päästä vessaan kun on iso hätä. Onneksi nukutuslääkäri ehti viimein paikalle epiduraalin kanssa ja ehti pistää sen selkääni. Kätilö puolestaan  survaisi kätensä haarojeni väliin ja sanoi että ei tässä mihinkään vessaan mennä vaan ruvetaan ponnistamaan.

Minä sopersin, etten jaksa koska en ole nukkunut kahteen yöhön. Seuraavassa postauksessani kerron, mitä sitten tapahtui,

terveisin Marilyn.