Iloinen syksyinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,
Ristiäiset lähestyivät ja itse pastorikin soitteli minulle. Hänen äänensä oli syvä, todellinen kirkon miehen ääni, ja se herätti syvällä sisälläni kuumaa värinää. Mietinkin miltä hän mahtaa luonnossa näyttää. Sovimme hänen kanssaan tapaamisajan, jotta voisimme puhua ristiäisjuhlasta hieman etukäteen.
Eräänä iltapäivänä ovikello soikin äänekkäästi, huokaisin, sillä pastori olikin reilusti etuajassa. Vauveli onneksi nukkui sikeästi ja pyyhälsin ovea avaamaan. Huh, mikä komistus siellä oven takana olikaan. Kutsuin hänet sisälle ja lirkuttelin että juotaisiinko kuumat päiväkahvit, koska mieheni saapuu vasta tunnin päästä töistä kotiin. Selvisikin, että kirkonmiehen kello edistikin heti kunnolla. Koska olin Marilyn, aloin miettiä millainen viisari siellä housuissa mahtaakaan piileskellä.
Kerron lisää kirkollisista keskusteluistamme ja muustakin seuraavassa postauksessani,
terveisin Marilyn
