Iloinen kevättervehdys kaikille blogini seuraajille,
Miestenpäivää viettäessämme postiluukustamme tosiaan tipahti kiukkuinen heippa-lappu, jossa kehotettiin lopettamaan jatkuva irstas elämöinti. Naureskelimme lapulle, ja mietimme pitäisikö meidänkin viedä lappu rappukäytävään, jossa kehotetaan hankkimaan oma elämä jos normaalit elämiseen liittyvät äänet niin kovasti häiritsevät. Toisaalta korvessakin asuminen on edullinen vaihtoehto, mitä siitä jos työmatkat hieman pitenevät, saapahan olla rauhassa, naureskelimme.
Yllättäen ovikellomme soi, ja oven takana oli isännöitsijä. Olimme toki yllättyneitä asiasta. Hän huomasi oitis pullottavan vatsani, ja häntä pakkasi hieman hymyilyttämään. Te kuulemma pidätte usein täällä melko kovaa meteliä erään asukkaamme mukaan, isännöitsijä totesi. Selitimme hänelle että kyllä kaikkien pitää kestää normaaliin elämiseen liittyvät äänet. Totesin vielä hänelle että minuakin häiritsee kovasti kun ekstaasin hetkellä joku alkaa hakata kattoa ja lämpöpattereita. Ja lisää ääntä on tulossa, tokaisi isännöitsijä vatsaani viitaten.
Isännöitsijä lupasi keskustella valituksen tehneen asukkaan kanssa asiasta rakentavasti. Asiaan tietysti vaikutti se, kun meiltä ei suinkaan kuulunut juhlimisen ja väkivallan ääniä, pikemminkin vain rakkauteemme liittyviä.
Soittelemisiin, Marilyn.
