Fantasia, hormonihöyry, Vauva

Elämän ihme

 

Iloinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Työtoverini Camilla on ilahduttanut minua viesteillään, hän on ollut hengessä mukana. Viime postauksessa jäin kohtaan, jossa voimakkaat kivut hälvenivät, mutta kätilö määräsi ponnistamaan. Epiduraalista oli se hyöty, etten tuntenut kipua enkä kivuliaita supistuksia, joista olin kärsinyt jo toista vuorokautta.

Ajatuksissani pystyin vaeltamaan jonnekin kauas, sielun silmilläni näin kun Arkkienkeli Mikael näytti minulle peukkua. Mieheni tsemppasi minua ponnistamaan, kerta kerralta voimakkaammin, ja tunsin vanhan urheilijankroppani pystyvän toimimaan määräysten mukaan. Kuten tiedätte, joskus varttituntikin voi tuntua ikuisuudelta.

Sitten minut määrättiin lopettamaan ponnistaminen, lapsen pää oli yllättäen ulkona, mutta napanuora oli tiukasti vauvan kaulan ympärillä. Napanuora piti katkaista ennenkuin vauva pystyttiin vetämään ulos. Onnekseni en tuntenut ponnistamisen tarvetta. Viimein sain vauvan rinnalleni, hän oli ikäänkuin lähdössä jonnekin, mutta suu alkoi hamuta paljasta rintaani. Häntä katsoessani ja ihaillessani tunsin sydämessäni jotain todella suurta ja ihanaa tunnetta, paljon voimakkaampaa kuin ne kerrat, jotka olin ollut onnellinen mieheni olemassaolosta. Kyyneleet valuivat meidän kummankin silmistä, kun ihailimme lastamme, jota kauniimpaa emme olleet koskaan ennen nähneet.

Soittelemisiin, Marilyn

 

Fantasia, sairaala, Vauva

Tosipaikan edessä

Tervehdys ihanat blogini seuraajat,

Seuraavana iltana kipuni alkoivat yltyä, enkä saanut sellaisia lääkkeitä,  joilla ne olisivat rauhoittuneet. Ammeeseen en saanut mennä, koska lapsivesi oli tullut. Niinpä kävelin koko yön rauhattomana pitkin sairaalan käytäviä. Kuumaan suihkuun minut määrättiin, kun valitin oloani.

Pääsinpä jopa synnytyssaliin seuraavana päivänä. Aamiaista minulle ei tarjoiltu, kipujeni vuoksi en olisi sitä pystynyt syömäänkään.  Miehenikin tuli paikalle kuuntelemaan kun puhuin epiduraalista taukoamatta. Äkkiä minun piti nousta seisomaan kun kivut yltyivät niin koviksi. Painelin kätilön kutsunappia, hän tuli paikalle ärtyneen näköisenä. Sanoinpa sitten että nyt pitää päästä vessaan kun on iso hätä. Onneksi nukutuslääkäri ehti viimein paikalle epiduraalin kanssa ja ehti pistää sen selkääni. Kätilö puolestaan  survaisi kätensä haarojeni väliin ja sanoi että ei tässä mihinkään vessaan mennä vaan ruvetaan ponnistamaan.

Minä sopersin, etten jaksa koska en ole nukkunut kahteen yöhön. Seuraavassa postauksessani kerron, mitä sitten tapahtui,

terveisin Marilyn.

 

Fantasia, sokerirasitus, Vauva

Labraelämää

 

Kesäkuinen tervehdys lukijoilleni,

Röyhtäilin lepohuoneessa, kun olin joutunut juomaan nopeasti ällömakean litkun. Yht´äkkiä minulle tuli hirveän huono olo ja suuntasin wc-tiloihin, ennätin juuri ja juuri ajoissa, kun litkut iltapaloineen lensivät kaaressa vessanpyttyyn. Olin onnellinen kun ehdin ajoissa, poistuessani vilkuilin että kuuliko kukaan. Onneksi käytävä oli typötyhjä.

Heittäydyin väsyneenä vuoteelle. Hetken päästä hoitaja tuli ottamaan verikoetta, taas muutama putkilo ja hoitaja sanoi tulevansa tunnin päästä uudelleen. Olin visusti hiljaa, että mömmöt lensivät äskettäin wc-tiloissa jo eteenpäin. Torkahdin ja lopuksi vielä yksi verikoe. Lopulta kävelin voipuneena ulos, harkitsin käyväni uimassa ja tekisin itselleni jonkun oikein virkistävän mehudrinkin sen kunniaksi, kun sokerirasitus on kärsitty.

Odottelen jännittyneenä tuloksia, terkuin Marilyn

Erotiikka, Fantasia, Vauva

Tuumailua tulevasta

Iloinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Hyvistä tuloksista huumaantuneina kävimme hieman ostoksilla. Vauvalle oli jo jonkin verran tavaraa ostettu, mutta kun sukupuolesta ei ollut vielä tarkkaa tietoa, vaatevalinnat pysyivät vielä neutraaleina. Vaunutkin kävimme ostamassa käytettyinä, vielä niiden kanssa kävely tuntui oudolta. Mutta hyötyliikunta on hyväksi toki…

Kun saavuimme kotiin, kiusoittelin miestäni että mehän voisimme tehdä monta vauvaa, kun se on kerran niin mukavaa puuhaa. Tehdään nyt ensin vaan tämä yksi, hän tokaisi ja kellisti minut oitis ja sainkin taas kerran maistaa kunnolla vauvantekovälinettä. Lopuksi ratsastin villisti ja sain kunnon orgasmin, mutta äkkiä tunsin vatsassani kunnon vihlaisun – mutta onneksi se meni ohi, olikohan se niitä harjoitussupistuksia.  Entäs sitten synnytyksen jälkeen, sanoin hänelle, minut on kursittu kokoon emmekä pysty harrastamaan seksiä ties kuinka pitkään aikaan? Mies vain sanoi että sitten on paljon muuta puuhaa…

Soittelemisiin, terkuin Marilyn

Elämä, elämänmuutos, Fantasia, ultra, Vauva

Mietteitä tulevasta

Keväinen tervehdys kaikille lukijoilleni,

Vappuna hytisimme hyvin pukeutuneina, mutta eiköhän se kevätkin joku kaunis päivä vielä tule. Olin vältellyt neuvolaa ja lääkäreitä parhaani mukaan. Toki lakisääteiset käynnit olin käynyt, jotta sain äitiyspakkauksen ja muut lakisääteiset edut. Mutta nyt oli ultran aika, otin rakkaan mieheni mukaan sairaalaan.

Odottelimme aikamme ja lopulta meidät kutsuttiin sisään. Kätilö siveli jotain ainetta vatsalleni ja käynnisti laitteita ja lopulta sitten näimme vatsani sisälle. Silmiini nousi kyyneleet kun näin vauvan kasvot, hän oli ihan mieheni näköinen. Hänkin hieman nieleskeli, olihan se hetki sen arvoinen.

Mielessäni oli vieläkin epätodellinen tunne, millaista elämä tulee olemaan kun vauva syntyy. Ja hyi kauhea, miten synnytys tuleekaan menemään, mutta ajattelen sitä sitten kun sen aika on käsillä,

soittelemisiin Marilyn